Magnus Enckell
Alvar Renqvist
Professori
1922

(1868–1947)

Otavan toimitusjohtaja, professori

Viipurissa syntynyt Alvar Renqvist oli Kustannusosakeyhtiö Otavan monivuotinen toimitusjohtaja ja keskeinen hahmo suomalaisessa kustannustoiminnassa. Hän opiskeli 1871–1878 Oulun ruotsalaisessa lyseossa ja myöhemmin Porvoon lyseossa. Vuosina 1889–1892 Renqvist toimi Helsingissä kansakoulunopettajana.

Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi 1892 hän teki nopean karriäärin tullessaan vastavalmistuneena filosofian kandidaattina Otavan toimitusjohtajaksi ilman aikaisempaa kustannusalan tai liike-elämän kokemusta. Seuraavana vuonna hän yhdessä Gösta Brandersin kanssa perusti Akateemisen Kirjakaupan, jonka toimitusjohtajana hän toimi seuraavat neljä vuotta. Renqvist nimitettiin Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäseneksi 1898–1903 ja Suomen Kustannusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajaksi 1911–1931 sekä kunniajäseneksi vuodesta 1928. Uudessa toimessaan pankissa hän näki kirjailijanammatin nurjan puolen joutuessaan viran puolesta torjumaan rahavaikeuksissa olevien kirjailijoiden vekseliesityksiä.

Muistellessaan myöhemmin omaa tuloaan Otavaan Alvar Renqvist totesi, että siihen aikaan oli ”tavatonta että opin saaneet antautuivat liikealalle. Virkamiesura kuului silloin asiaan.” Jo Renqvistin ensimmäisinä toimitusjohtajavuosina Otavan taloudellinen tulos kohentui. Renqvist johti Otavaa patriarkaalisesti rakentaessaan siitä suurkustantamon ja ”traditiooneista” kiinni pitävän perheyhtiön.

Renqvist toimi vuosien 1904–1905 valtiopäivillä porvarissäädyn edustajana. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin 1928.

Suomen Kirjasäätiö jakaa vuosittain Alvar Renqvist -palkinnon ansioituneille kustannustoimittajille.

Näytä muotokuva


Ulla Liuhala
Pekka Herlin
Toimitusjohtaja
1974

(1932–2003)

Kone Oyj:n toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja

Pekka Aksel Herlin syntyi liike- ja teollisuusmiehistään tunnettuun Herlinien sukuun. Hän oli 1900-luvun loppupuolen merkittävimpiä suomalaisia teollisuusvaikuttajia ja Kone Oyj:n hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja. Pekka Herlin loi Kone Oyj:stä Suomen ensimmäisen monikansallisen konsernin. Hän toimi yhtiössä hallituksen jäsenenä vuodesta 1954 lähtien isänsä Heikki H. Herlinin jälkeen, varatoimitusjohtajana vuosina 1962–1964, toimitusjohtajana 1964–1986 ja hallituksen puheenjohtajana 1987–2003.

Pekka Herlin opiskeli ekonomiksi, mutta haaveili ryhtyvänsä kasvattamaan lihakarjaa isoisänsä hankkimalla Kirkkonummen Thorsvikin tilalla. Opiskelualan valinnassakin voi nähdä oman tien kulkemista, kun sekä isä että isoisä olivat insinöörejä. 

Myöhemmin vuonna 1964 hän kuitenkin aloitti 32-vuotiaana Koneen toimitusjohtajana ja hänen tavoitteenaan oli Koneen laajentaminen. Myöhemmin Kone osti muun muassa Westinghousen hissitehtaat Euroopassa. Vähitellen Pekka Herlin siirtyi käytännön johdosta Koneen hallituksen puheenjohtajaksi.

Politiikan taustavaikuttajana Herlin toimi vuonna 1987 osallistumalla ns. kassakaappisopimuksen tekemiseen, jolla pyrittiin vaikuttamaan tulevaan hallitusratkaisuun.

Näytä muotokuva


Pasi Tammi
Leena Niemistö
Sijoittaja
2004

(1963–)

Pihlajalinnan Oy:n hallituksen puheenjohtaja, enkelisijoittaja, lääketieteen tohtori

Leena Niemistö on terveysyhtiö Pihlajalinnan suuromistaja ja hän uskoo, että startup-yritykset voivat mullistaa esimerkiksi terveydenhoitoalan. Kansantaloudelle ja kunnille sosiaali- ja terveydenhuolto on tärkein kohtalonkysymys. Niemistö toimii aktiivisena sijoittajana hyvinvointi- ja terveysalan yrityksiin.

Hän jätti huhtikuussa 2016 Pihlajalinnan varatoimitusjohtajuuden ja lopetti samalla myös erikoislääkärin tehtävät. Mutta hän on sanonut harkitsevansa paluuta lääkärin työhön potilaita hoitamaan. Hänen mielestään käytännön lääkärityö on yhä tärkeä osa ihänen identiteettiään.

Lääkärikeskus Dextran myyneellä Leena Niemistöllä on ollut kova tahti yksityissijoittajana. Hän on sijoittanut parissa vuodessa jo 13 startup-yritykseen.  Hän on sanonut, että kestävyysvaje ei korjaannu vain hallintorakenteita uusimalla, vaan tärkeämpää on muuttaa toimintamalleja ja kulttuuria. Digitaalisten palveluiden hyödyntämisellä ja ennaltaehkäisyllä on Niemistön mukaan iso merkitys. Startupien avulla esimerkiksi etäyhteyksien ja etämonitoroinnin kehittäminen edistyy nopeasti ja hoivaohjelmistoja saadaan entistä ketterämmiksi.

Leena Niemistö on toiminut yksityislääkärinä 2003– ja Invalidisäätiö Ortonin fysiatrian erikoislääkärinä 2000–2004. Keskeisiä luottamustoimia ovat Elisa Oyj:n hallituksen jäsen 2010– ,Pihlajalinna Oyj:n hallituksen jäsen 2013–, Handelsbanken Suomen hallituksen jäsen 2012– ja Helsingin seudun kauppakamarin varapuheenjohtaja 2016–.  Niemistö on aloittanut myös Kansallisoopperan säätiön hallituksen puheenjohtajana ja hänet nimettiin myös Stockmannin hallitukseen.

Leena Niemistö harrastaa tennistä, taidetta ja kulttuuria.

Näytä muotokuva


Adrian Gottlieb
Jorma Ollila
Johtaja
2012

(1950–)

Nokia Oyj:n pääjohtaja, Nokia Oyj:n hallituksen puheenjohtaja, Royal Dutch Shell Plc:n hallituksen puheenjohtaja

Jorma Ollilan johdolla Nokia Oyj:stä tuli ensimmäinen suomalainen maailmanluokan yritys. Yhtiö keskittyi telekommunikaatioon ja nousi matkapuhelinvalmistuksen maailmanmarkkinajohtajaksi. Nokian pääjohtajuuden jälkeen Ollila on keskittynyt globaalien suuryritysten hallitustyöskentelyyn.

Ollila hankki maailman teollisuusjohtajien joukossa harvinaisen monipuolisen koulutuksen. Hän suoritti London School of Economics and Political Sciencessa taloustieteen Master of Science -tutkinnon ja siirtyi 1978 Lontoossa yrityspankkialalle amerikkalaisen Citibankin palvelukseen.

Ollila värvättiin 1985 hoitamaan Oy Nokia Ab:n (sittemmin Nokia Oyj) kansainvälisiä rahoitusoperaatioita. 1990 hänet valittiin johtamaan Salossa toimivaa Nokian matkapuhelinryhmää ja hänen kaudellaan aloitettiin Nokian brändin määrätietoinen kehittäminen.

1992 seurasi nimitys toimitusjohtajaksi ja Ollila sai 41-vuotiaana johdettavakseen hajaannuksen tilassa olevan maineikkaan suomalaisen monialayrityksen. Alusta lähtien Nokian tavoitteeksi asetettiin osakkeenomistajan saaman hyödyn lisääminen. Nokian osakkeen kurssinousun myötä Ollilasta tuli yhtiön tunnetuin symboli.

Kun Nokia saavutti johtavan aseman tietoliikennemarkkinoilla 1990-luvun loppuvuosina, Ollila siirsi yhtiön johtamistavan painopistettä keskitetympään suuntaan. Ollila seurasi jatkuvasti yhtiön menestyksen tunnuslukuja, joista tärkeimpänä hän piti tuottavuuden parantamista.

Ollila ilmoitti siirtyvänsä Nokian pääjohtajan tehtävästä hallituksen sivutoimiseksi puheenjohtajaksi 2006. Jättäessään Nokian pääjohtajan paikan Ollila siirtyi öljy-yhtiö Royal Dutch Shellin hallitukseen sivutoimiseksi puheenjohtajaksi.

Henkilönä Ollila on varsin sosiaalinen hoitaen asioita henkilökohtaisten kontaktien avulla. Kunnostaan hän on huolehtinut tenniksen avulla ja toisin kuin monet yritysjohtajat hän ei golfaa, vaan käy entisajan patruunoiden tapaan metsällä.

Näytä muotokuva


Gustaf Georg Nordenswan
Paperitehtaan johtaja

Vuonna 1806 Gustaf Georg Nordenswan osti isältään Johan Nordenswanilta Talolan ja Hovilan sahoineen ja myllyineen. Tervakoskeen liitettiin vielä myöhemmin vuonna 1875 Toivan eli Vahteriston verotila, Kuosarin veroratsutila ja Tuomolan rälssitila, jotka yhdessä muodostivat Toivan kartanon.

Kun Tervakosken paperitehdas perustettiin kosken rannalle 1818, tehtaan omistussuhteet ovat määritelleet samalla myös Tervakosken kylän omistussuhteita. Tehtaan perustamisesta lähtien ovatkin tehdas ja kylä kulkeneet samaa tahtia.

Kun Nordenswan 1818 sai keisarillisen privilegion paperitehtaan perustamiselle, toiminta alkoi käsipaperitehtaana, jossa voimaa kehitti vesiratas. Vesivoiman saannin varmistamiseksi yritys hankki omistukseensa ympäristön kartanot, joiden mukana seurasivat vesioikeudet.

Ensimmäinen paperikone tilattiin vuonna 1850, mutta sille kävi huonosti, sitä kuljettava laiva upposi Skånen edustalla ja samoin kävi paperikoneen.

Suomi sai oman rahan vuonna 1860 ja Tervakoskella aloitettiin yhden ja kolmen markan setelien paperin valmistus. Tehtaan kuljetuksille merkittävä oli vuonna 1862 valmistunut Helsinki-Hämeenlinna rautatie.

Näytä muotokuva


Fritz Jakobsson
Juhani Rinta
Maanviljelysneuvos
1994

(1928–2017)

Maanviljelijä, Valion hallituksen viljelijäjäsen, Ilkka Oy:n hallituksen puheenjohtaja, maanviljelysneuvos

Juhani Rinnasta tuli kolmenkymmenen vuoden aikana Ilkka Oy:n pitkäaikaisin ja vaikutusvaltaisin luottamusmies. Lähes yhtä pitkä oli Rinnan uran valtakunnallinen ulottuvuus. Hän toimi Valion hallinnossa maidontuottajien edustajana yli kaksikymmentä vuotta. Rinta osallistui Suomen osuusmeijerikentän uudistamiseen ajan vaatimuksia vastaavaksi.

Kun sanomalehtiyhtiö Ilkka Oy:n johtokunta uudistui 1964, Juhani Rinta valittiin sen puheenjohtajaksi. Hän joutui heti paneutumaan Ilkan taloudellisiin vaikeuksiin. Rinta sovitteli 1980-luvulla Seinäjoella ilmestyvän Ilkan ja Vaasassa ilmestyvän Vaasan/Pohjalaisen lehtisotaa. Hänen mielestään kummallekin lehdelle löytyi tilaa mediamarkkinoilla. Kymmenen vuotta myöhemmin Rinta oli päättämässä Pohjalaisen omistuksen siirtymisestä Aamulehdeltä Ilkalle. Kolmenkymmen vuoden aikana Rinta näki Ilkan nousun tuhon partaalta maakunnan ykköslehdeksi.

Maitotilan isäntänä Rinnasta tuli valtakunnallinen vaikuttaja Valion hallintoneuvoston jäsenenä 1968–1978. Vieläkin merkittävämpi oli toiminta Valion hallituksen maanviljelijäjäsenenä 1979–1990, jossa tehtävänä oli edustaa maidontuottajien näkemyksiä Valion hallituksessa.

Rinta tunnetaan osuusmeijerijärjestön rakennemuutoksen pioneerina. Rinnan esitelmä 1986 ”Osuusmeijerijärjestön rakenteen kehittäminen maidontuottajan näkökulmasta tarkasteltuna” kohahdutti muitakin kuin meijeriväkeä. Rinnan viesti meijerialalle oli tyly. Tuottavuus oli huono eikä hintojen nosto ratkaisisi ongelmaa, koska kuluttajat siirtyisivät käyttämään korvaavia tuotteita. Kun osuusmeijereitä oli tuolloin runsaat 120, siinä oli Rinnan mukaan satakunta liikaa.

Lopputuloksena oli yhden yhtiön malli, Valio Oy. Prosessin alkuvaiheessa Rintaa viehätti vahvojen maakuntameijerien malli, mutta hän asettui yhden yhtiön mallin kannalle.

Rinta sai maanviljelysneuvoksen arvonimen 1990.

Näytä muotokuva


Viggo Wallensköld
Matti Halmesmäki
Pääjohtaja
2010

(1952–)

Kesko Oyj:n pääjohtaja, varatuomari, kauppatieteiden maisteri, vuorineuvos

Kaikki Keskon pääjohtajat ovat olleet pitkänlinjan keskolaisia. Useimmat heistä ovat tulleet Keskon palvelukseen jo kouluaikana ja jatkaneet aina eläkkeelle siirtymiseen saakka. Vuonna 2005 pääjohtajaksi nimitetyn Matti Halmesmäen ura ei ole aivan tyypillinen, mutta hänkin ehti olla Keskon palveluksessa 25 vuotta ennen nimitystään pääjohtajaksi.

Lapualainen maanviljelijän poika Matti Halmesmäki suoritti kauppatieteiden maisterin tutkinnon 1976 ja oikeustieteen kandidaatin tutkinnon 1977. Johtajakoulutukseen liittyviä jatko-opintoja Halmesmäki suoritti Harvardin yliopistossa ja sveitsiläisessä International Institute for Management Developmentin (IMD) koulutusohjelmissa.

Halmesmäen ura Keskossa oli pääpiirteissään tyypillinen. Hänen työuransa alkoi Osuuspankkien Keskusliiton lakimiehenä, mistä tehtävästä hän siirtyi kuitenkin vajaan vuoden kuluttua 1980 Kesko Oy:n pääkonttoriin lakimieheksi. Halmesmäki nimitettiin 1985 talousosaston johtajaksi ja kutsuttiin Keskon hallituksen jäseneksi 1989, keskolaisittain poikkeuksellisen nuorena, vain 37-vuotiaana. Samalla hänestä tuli yhtiön talousjohtaja. Tehtäväkenttä monipuolistui 1990-luvun aikana.

Halmesmäki toimi Keskon pääjohtajana vuodesta 2005 lähtien. Poikkeavaa oli hänen nimittämisensä pääjohtajaksi ilman varsinaista kenttäkokemusta, Keskon aluekonttorien johtajan tehtäviä.

Halmesmäen suurin näytönpaikka ennen pääjohtajaksi nimittämistä oli Keskon kansainvälisten toimintojen olennainen laajentaminen. Kesko oli perustanut jo 1990-luvun puolella Ruotsiin kymmenkunta K-rautaa. Laajennukset jatkuivat myös Virossa, Latviassa, Liettuassa, Venäjällä ja myös Norjassa.

Halmesmäen pääjohtajakauden alkaessa 2005 ajankohta oli mahdollisimman hyvä ja korkeasuhdanne oli alkanut. Halmesmäkeä luonnehdittiin pääjohtajavalinnan jälkeen pohjalaisen suoraviivaiseksi, kasvuhakuiseksi ja nopeaksi analysoijaksi, jolta investointipäätökset lähtivät sutjakkaasti. Keskon vuodet Halmesmäen johdossa olivat menestyksekkäitä, mutta kasvuhakuisuudessa jouduttiin pettymään.

Matti Halmesmäki nousi välittömästi pääjohtajanimityksen jälkeen elinkeinoelämän etujärjestöjen merkittävien vaikuttajien joukkoon. Hänet valittiin 2005 Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) hallituksen varapuheenjohtajaksi ja Keskuskauppakamarin hallituksen ja Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) Suomen osaston hallituksen jäseneksi. Halmesmäki sai vuorineuvoksen arvonimen 2008.

Vuorineuvos Halmesmäki jäi eläkkeelle Keskosta toukokuussa 2015.

Näytä muotokuva


Patrik Graham
Björn Wahlroos
Pankkiiri
2013

(1952–)

Sampo konsernin, UPM:n ja Nordean hallitusten puheenjohtaja, kansantaloustieteen professori

Björn Wahlroos on ollut näkyvimpiä finanssiyritysten johtajia Suomessa 1980-luvulta alkaen. Hän on myös kansantaloustieteilijä, näkyvä yhteiskunnallinen keskustelija ja kulttuuriperinnön vaalija.

Wahlroos oli 1960-luvun loppuvuosina mukana äärivasemmistolaisessa liikehdinnässä, mutta   innostus laantui melko nopeasti ja hän ryhtyi opiskelemaan liiketaloustiedettä Svenska handelshögskolanissa Helsingissä. Hän väitteli tohtoriksi 1979 ja hoiti kansantaloustieteen professuuria korkeakoulussa.

Lupaava tieteellinen ura katkesi vuoden kuluttua, kun pääjohtaja Mika Tiivola kutsui nuoren ekonomistin Suomen Yhdyspankin (SYP) johtokuntaan.

Wahlroos sai vastuulleen SYP:n osake- ja valuuttakaupan vaiheessa, jossa perinteiset yritysrakenteet alkoivat murtua ja puhuttiin ”kasinotaloudesta”, jossa yhtiöitä vallattiin ja järjesteltiin uudelleen.

Wahlroos oli avainhahmoja murroksessa. ”Kasinokausi” huipentui 1989 professori Pentti Kourin nimeä kantaneisiin osakekauppoihin, joissa KOP:n ja SYP:n finanssileirit järjesteltiin uudelleen.

Kasinokaudesta syöksyttiin 1990-luvun alussa kansantalouden lamaan ja pankkikriisiin. Wahlroos oli nimitetty 1989 yhdeksi SYP:n varatoimitusjohtajista, mutta 1992 hän siirtyi pääomistajana johtamaan pankista lohkaistua Mandatum-yhtiötä.

Wahlroos oli nähnyt investointipankkien kasvumahdollisuudet ja Mandatum toimi menestyksekkäästi neuvonantajana suurissa pohjoismaisissa fuusioissa ja yritysostoissa

2001 Mandatum yhdistettiin Postipankin ja vakuutusyhtiö Sammon pohjalle 1999 luotuun Sampo-Leoniaan. Wahlroosista tuli yhdistetyn yrityksen konserninjohtaja ja merkittävä omistaja. Konsernin nimeksi pelkistettiin pian Sampo.

Sammon pankkitoiminta myytiin Danske Bankille 2006 ja näin tanskalaispankki sai vahvan jalansijan Suomessa.

Yritysten johtamisen rinnalla Wahlroos on esiintynyt näkyvästi julkisuudessa puolustaen avointa markkinataloutta.

Wahlroos on tukenut kulttuurihankkeita, joihin kuuluu perheen ostaman historiallisen Joensuun kartanon kunnostaminen Halikossa. Wahlroosin harrastuksiin kuuluu metsästys.

Näytä muotokuva


Helga Sonck-Majewski
C. E. Sonck
Professori
1965

(1905–2004)

Kasvitieteilijä, taidemaalari, professori

Viipurissa syntynyt Carl Eric Sonck oli ihotautien professori ja hänet tunnettiin paitsi oman alansa tieteenharjoittajana, myös kasvitieteilijänä sekä taidemaalarina että taiteen keräilijänä.

Carl Eric Sonckin perhe muutti Karjalankannakselta Turkuun 1919, jossa Sonck kävi ruotsalaista reaalilyseota valmistuen ylioppilaaksi 1924.

Sonck valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1933 ja väitteli 1941 tohtoriksi. Hän toimi Helsingin yliopistossa dermato-venerologian dosenttina vuoteen 1957 saakka.

Turun yliopiston iho- ja sukupuolitautiopin professoriksi Sonck valittiin vuonna 1955. Tässä tehtävässä hän toimi eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 1972 saakka. Uransa aikana hän julkaisi noin 150 lääketieteellistä artikkelia. Eläkepäiviään Sonck vietti Helsingissä ja hänen omaelämäkertansa Ihotautilääkäri muistelee julkaistiin 1995.

Carl Eric Sonck oli jo lapsena hyvin kiinnostunut luonnosta, linnuista, hyönteisistä ja erityisesti kasveista. Aikuisena hän erikoistui kasvitieteeseen ja erityisesti voikukkiin. Niiden keräilyn hän aloitti 1940-luvulla ja jatkoi sitä loppuelämänsä. Sonck löysi Suomesta ja ulkomailta noin sata tieteelle ennen tuntematonta voikukkalajia ja julkaisi nelisenkymmentä kasvitieteellistä artikkelia.

Carl Eric ja hänen vaimonsa Karin Sonck lahjoittivat Hyvinkään taidemuseolle nykyisin museon pysyväisnäyttelynä olevan Yrjö Saarisen taiteen kokoelman. C. E. Sonck myös kirjoitti Saarisen elämäkerran ja kuvakirjan hänen teoksistaan.

Sonck oli myös itse lahjakas taidemaalari. Hän teki elämänsä aikana noin 500 maalausta ja piirustusta ja piti taidenäyttelyitä useilla paikkakunnilla. Sonckin lähisuvusta voi mainita arkkitehti Lars Sonckin, joka oli Carl Ericin setä.

Näytä muotokuva


Hilkka Könönen
Kari Neilimo
Pääjohtaja
2007

(1944–)

Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan pääjohtaja, taloustieteen tohtori, vuorineuvos

Kari Neilimo poikkesi taustaltaan jyrkästi kaikista edeltäjistään noustessaan 2002 Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) pääjohtajaksi. Kaikilla hänen edeltäjillään oli ollut pitkä toimintahistoria osuuskauppaliikkeessä, mutta Neilimo tuli pääjohtajaksi liiketaloustieteen professorin virasta, eli vankan käytännön kokemuksen sijasta hänellä oli perusteellinen teoreettinen tietämys liiketaloustieteestä. Neilimon aikana SOK kehittyi moderniksi suurliikkeeksi. Liiketaloudelliset arvot korostuivat johtavaksi kauppaketjuksi kehittyneen osuuskaupan toiminnassa.

Kari Neilimo syntyi Viipurissa keväällä 1944, mutta Tampereesta tuli Neilimon koti- ja koulukaupunki. Yliopisto-opinnot alkoivat Tampereen yliopistossa ja taloustieteiden opinnot sujuivat erinomaisesti. Viiden vuoden kuluttua Neilimolla oli suoritettuna taloustieteen kandidaatin tutkinto, kahdeksan vuoden kuluttua lisensiaatin tutkinto ja yhdentoista vuoden kuluttua tohtorin tutkinto. Näin 31-vuotiaan miehen opinnot olivat muodollisella tasolla tulleet päätökseensä.

Yritteliäänä miehenä Neilimo tahtoi akateemisella urallaan eteenpäin, ja yliopistojen hitaan virkakierron vuoksi hänen edessään oli akateeminen ”korpivaellus” Lapin yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun professuurien kautta takaisin Tampereelle. Hänet nimitettiin 1999 Tampereen yliopiston liiketaloustieteen professoriksi, jonka nimeke vahvistettiin hänen toimiaikanaan strategisen johtamisen professuuriksi. Tätä tehtävää hän hoiti aina vuoteen 2002 eli siihen saakka, kunnes hän vaihtoi akateemisen teoreetikon uralta käytännön liike-elämään Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) pääjohtajaksi ja hallituksen puheenjohtajaksi.

Neilimon tullessa 2002 S-ryhmän johtoon sen markkinaosuus päivittäistavarakaupasta oli 31 prosenttia ja sen tärkeimmän kilpailijan Kesko Oy:n noin 36 prosenttia, mutta tuulet olivat Neilimon johtamalle S-ryhmälle suotuisat. Jo 2006, kun Neilimon aika SOK:n johdossa tuli täyteen, SOK:n markkinaosuus oli kohonnut 37–38 prosenttiin ja Keskon osuus pudonnut selvästi alle 35 prosentin.

Neilimo nousi pääjohtajaksi nimenomaan maakuntien alueosuuskauppojen kannatuksella. Alueosuuskaupatkin saivat mahdollisuuden kasvaa ja vankistua sen sijaan, että keskusliike olisi tullut niiden reviirille kilpailemaan alueosuuskauppojen kanssa erilaisilla uusilla ketjuillaan. SOK kehitti alueosuuskaupoilleen oman liikenneketjun ABC-huoltamot sekä oman rautakauppaketjun Terran.

Jo Neilimoa valittaessa nähtiin selvästi, ettei hänen pääjohtajakaudestaan voi tulla kovin pitkä. SOK tahtoi kuitenkin vahvan teoreettisen osaajan ja uudistajan johtoonsa muutamaksi tärkeäksi vuodeksi ja ajatus oli onnistunut.

Kari Neilimo oli lyhytaikainen välivaiheen pääjohtaja, mutta hänen merkityksensä SOK:n kehityksessä oli paljon suurempi, kuin hänen toimikautensa pituus antaisi odottaa.

Näytä muotokuva


Hannu Väisänen
Ilkka Lantto
Taulupari Lantoista
2012

(1943–)

Katri Antell Oy:n toimitusjohtaja, ekonomi, pääkonsuli, kauppaneuvos

Yritystoimintaan osallistuminen liittyi Ilkka Lanton elämään lapsuusvuosista asti. Lantto työskenteli kymmenkunta vuotta isänsä omistaman  Oulun Kauppa Oy:n johtajana ja toimitusjohtajana. Kun Lanton perhe hankki 1976 omistukseensa vuodesta 1880 leipomo- ja kahvilatoimintaa harjoittaneen Katri Antell Oy:n osakekannan, Ilkka Lantosta tuli yhtiön toimitusjohtaja. Hänen vuoteen 2002 kestäneellä kaudellaan yhtiö kasvoi yhdeksi maan suurimmista leipomoalan yrityksistä.

Nuorena ylioppilaana Lantto tutustui Oulun Kauppa Oy:n ”raskaamman pään” kaupankäyntiin, kun hänet palkattiin purkamaan ja säkittämään 15 tonnin suolalasti. Kokemus ei lannistanut Lanttoa, joka palasi kauppatieteen opintojen jälkeen 1966 isänsä yhtiöön johtajaksi.

Kun Oulun Kauppa Osakeyhtiö 1976 myytiin toiselle tukolaiselle tukkuliikkeelle, avautui Ilkka Lantolle ja hänen vaimolleen Pipu Lantolle mahdollisuus aloittaa vastuullisena yrittäjäpariskuntana Katri Antell Oy:ssä, Ilkka Lantto toimitusjohtajana ja Pipu Lantto tiedotus- ja PR -päällikkönä. Omistajavaihdoksen jälkeen Antellin tuotteita alettiin myydä tukolaisen vähittäiskaupan kautta.

Lanton aikana Antell kasvoi paikallisesta yrityksestä valtakunnalliseksi leipomo-, kahvila- ja henkilöstöravintola-alan konserniksi ja liikevaihto satakertaistui. Vuodesta 1985 Ilkka Lantto on toiminut Antellin konserniyhtiöiden hallituksen puheenjohtajana. Hänen toimintaansa on leimannut aina yhteiskunnallinen aktiivisuus. Hänen ansiolistaansa kuuluvat muun muassa Finnvera Oyj:n neuvottelukunnan puheenjohtajuus sekä Oulun kauppakamarin puheenjohtajuus 1992–95 ja Keskuskauppakamarin hallituksen jäsenyys 1990–95.

Ansioistaan yrittäjänä ja yhteiskunnallisena toimijana tasavallan presidentti myönsi Ilkka Lantolle kauppaneuvoksen arvonimen 1995. Itävallan liittopresidentti on myöntänyt hänelle pääkonsulin arvonimen 1998. Lantolle on myönnetty Oulun yliopiston kauppatieteiden kunniatohtorin arvo 2009.

Taiteilija Hannu Väisäsen kertomaa muotokuvista:

”Lanttojen kaksoismuotokuvan takana on tietty italialainen varhaisrenessanssin aatelisperheiden muotokuvatraditio. Puolisot kuvataan toisiaan vasten kasvotusten, profiilista, mutta molemmat omilla paneeleillaan. Renessanssitraditiosta poiketen nämä muotokuvat on kuitenkin tehty niin että niiden välissä on pari vuotta. Ensin valmistui Ilkka Lanton muotokuva Pariisissa. Olin kuitenkin salaa toivonut saavani tehdä tuolle muotokuvalle parin. Rohkenin ehdottaa sitä itse. Ehdotukseni hyväksyttiin. Pipu Lanton muotokuva toteutettiin melkein kokonaan Oulussa. Pohjamaalaus tehtiin Pariisissa. Koska halusin nähdä muotokuvat yhtä aikaa, oli "turvallisinta" toteuttaa Pipu Lanton muotokuva siellä, missä sen pari jo oli.

Molemmissa muotokuvissa esiintyy ns. “kaviaariaihe." Se ei kummassakaan maalauksessa ole symboloimassa mitään erityistä. Varhaisrenessanssin vastaavissa muotokuvissa taiteilijat yleensä käyttivät jotain suvun embleemiä, symbolieläintä, viirin koristeaihetta ym. Tuo kaviaariaihe on "kummitellut" kuvissani jo noin kymmenen vuoden ajan ja halusin sen myös näihin muotokuviin.

Koska teen muotokuvia hyvin harvoin, toivoin että nämäkin muotokuvat olisivat tekijälleen ainutkertaisia. Niin myös tapahtui.”

Näytä muotokuva


Hannu Väisänen
Pipu Lantto
Taulupari Lantoista
2015

(1940 – )

Katri Antell Oy:n tiedotus- ja PR -päällikkö

Itä-Uudenmaan Pernajassa syntynyt Pipu Lantto (os. Lotila) kirjoitti ylioppilaaksi Lovisa svenska samlyceumista 1958 ja opiskeli sairaanhoitajaksi Helsingfors svenska sjuksköterskeinstitutissa.
Samalla kun hän työskenteli myynnin ja markkinoinnin tehtävissä 1960-luvulla muun muassa Instrumentarium Oy:ssä Helsingissä  hän opiskeli Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Lisäkoulutusta hän sai Itävallassa Universität Innsbruckissa, Kööpenhaminassa ja Tukholmassa.

Avioiduttuaan 1966 Ilkka Lanton kanssa hän työskenteli mainossihteerinä miehensä isän, kauppaneuvos Viljo Lanton omistamassa tukku- ja vähittäiskauppa Oulun Kauppa Osakeyhtiössä.
Kun yhtiö myytiin toiselle tukolaiselle tukkuliikkeelle 1976, avautui Ilkka ja Pipu Lantolle mahdollisuus aloittaa vastuullisena yrittäjäpariskuntana jo vuonna 1880 perustetussa Katri Antell Oy:ssä. Pipu Lantto toimi Antellin tiedotus- ja PR -päällikkönä ja Ilkka Lantto toimitusjohtajana.

Pipu ja Ilkka Lanton aikana Antell kasvoi ja kehittyi. Leipomotoimintaa laajennettiin Oulun lisäksi Rovaniemelle ja Nivalaan, niin että Antell kasvoi yhdeksi suurimmista leipomoalan perheyrityksistä.
1980 aloitettiin henkilöstöravintolatoiminta, joka myöhemmin laajentui valtakunnalliseksi.

Pitkän perheyrittäjäuransa aikana Pipu Lantto on merkittävällä tavalla vaikuttanut Antellin kehitykseen ja kasvuun. Mainonnasta ja tiedotuksesta vastuullisena hänen tehtäviinsä on kuulunut laaja paletti tehtäväalueita yrityksen ilmeestä ja PR-toiminnasta aina tuotekehitykseen ja perinteiden ylläpitämiseen saakka. Antellin työn lisäksi hän on aktiivisesti vaikuttanut kulttuurin ja urheilun eri alueilla.
Pipu ja Ilkka Lanton aikana Antellin liikevaihto satakertaistui. Pipu Lantto on Antellin konserniyhtiöiden hallitusten jäsen.

Näytä muotokuva


Wilho Sjöström
Maj-Lis Lydecken
Taidesalongin johtajatar
1922

(1901–1976)

Strindbergin taidesalongin toimitusjohtaja

Arvid Lydecken toimi Strindbergin taidesalongin johtajana kuolemaansa eli vuoteen 1960 saakka, minkä jälkeen yhtiön toimitusjohtajaksi tuli hänen puolisonsa, tanskalaissyntyinen Maj-Lis Lydecken (os. Andersen).

Kööpenhaminassa Maj-Lis Lydecken harjoitti lauluopintoja, tuli Suomeen 1921 ja avioitui 17 vuotta vanhemman Arvid Lydeckenin kanssa. Lydeckenien koti oli kirjallisuuden ja taiteen harrastajien kohtaamispaikka. Maj-Lis Lydecken osallistui taidesalongin toimintaan jo varhaisessa vaiheessa ja hänestä tuli johtokunnan jäsen ja myöhemmin varatoimitusjohtaja.

Jo Arvid Lydeckenin aikana Maj-Lis Lydecken valvoi teosten ripustusta ja osallistui myyntiesineiden valintaan ja näytteille asettamiseen. Esplanadin ja Mikonkadun näyteikkunoilla oli myynnin ja julkisuuskuvan kannalta keskeinen merkitys. Strindbergin ikkunat olivatkin kaupungilla hyvin tunnetut ja niillä nähtiin olevan taidekasvatuksellinen tehtävä.

Maj-Lis Lydeckenin toimintaperiaatteet vastasivat Arvid Lydeckenin luomia käytäntöjä. Molemmat osasivat yhdistää liiketaloudellisen ajattelun ylevämpään päämäärään taidesalongista taiteen tukijana. Lydeckenin linjauksen mukaan uusimman taiteen tukeminen oli tärkeätä. Uusia suuntia edustavan taiteen esittäminen taidesalongissa ei ollut niinkään riski taiteellisessa kuin taloudellisessa mielessä. Vuonna 1960 Maj-Lis Lydecken totesi arvostelun hyväksyneen uusimmat taidemuodot. ”Uusilla suunnilla” tarkoitettiin 1950–1960-lukujen vaihteen murrosta. Abstrakti, lähinnä informalistinen taide, sekä surrealialistis-mielikuvitukselliset aiheet saivat lisää jalansijaa taidemaailmassa.

Uudelleen avioitunut Maj-Lis Stenbom (ent. Lydecken) myi 1970 liikkeen taidekauppias Jaakko Viljakaiselle. Hänen aikanaan 1970-luvun alkupuolella Strindbergin käytettävissä olleet näyttelytilat supistuivat ratkaisevasti salongin joutuessa luopumaan neljännen kerroksen tiloistaan. Taidesalongin viimeinen taiteellinen kukoistuskausi sijoittuu 1980-luvun alkupuolelle.

Näytä muotokuva


Tuomas von Boehm
Heikki A. Reenpää
Otavan johtaja
Ei tiedossa.

(1922–)

Otavan toimitusjohtaja, professori

Heikki Allan Reenpää toimi Otavan toimitusjohtajana 1968–78 ja hallituksen puheenjohtajana 1979–2000. Heikki A. Reenpään on sanottu vaikuttaneen siihen, että monet 1950-luvun modernistiset kirjailijat tulivat Otavan piiriin.

Heikki A. Reenpäästä tuli Otavan toimitusjohtaja tilanteessa, jossa yhtiö oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin, mutta askel vastuunalaiseen tehtävään ei ollut pitkä. Hän oli joutunut edellisten vuosien aikana perehtymään ja osallistumaan liikkeenjohdon asioihin edellisen sukupolven loppuvaiheessa. Hän oli ollut luomassa Otavalle uutta linjaa luovana ja uudistavana voimana. 1970-luvun alussa Otavalla oli vahva kotimainen kirjailijakunta, käännösten valioita ja bestsellereitä tuottavat ulkomaansuhteet. Kustannustalo pääsi uudelleen jaloilleen, mutta menestystä edeltäneet 3-4 vuotta olivat olleet kova kuuri.

Otavassa on harjoitettu yhteistä perhehenkeä Alvar Renqvistin ajoista lähtien. Pitkäikäiset kirjailijasuhteet periytyivät sukupolvelta toiselle. Heikki Reenpää puhuikin usein pojalleen Heikki A:lle ”johtavan kirjailijan” merkityksestä. Kustantajan täytyisi löytää yksi merkittävä ja edustava kirjailija, joka antaisi uskoa koko yhtiön toiminnalle ja olisi esikuvana muille kirjailijoille.

Välirauhan aikana 1940-1941 hän kouluttautui Santahaminassa ensin aliupseeriksi ja sen jälkeen IT-RUK:ssa ilmatorjuntaupseeriksi. Reenpää osallistui kaikkiin kolmeen Helsingin suurpommitusten torjuntaan helmikuussa 1944 Helsingin ilmantorjuntakeskuksessa.

Heikki A. Reenpää lahjoitti vuonna 2004 Kansalliskirjastolle Fennica-kirjastonsa, johon kuului yli 20 000 nidettä. Tämä oli yksi arvokkaimmista lahjoituksista, mitä Kansalliskirjastolle koskaan on tehty.

Näytä muotokuva


Alexandre Bakharev
Matti Alahuhta
Koneen johtaja
2012

(1952–)

Toimitusjohtaja, tekniikan tohtori

Alahärmässä syntynyt Matti Juhani Alahuhta oli Kone Oy:n toimitusjohtajana 2005–2014. Alahuhta on jatkanut toimitusjohtajakautensa jälkeen Koneen hallituksessa, jossa on istunut vuodesta 2003. Hänen aikanaan Kone kaksinkertaisti maailmanlaajuisen markkinaosuutensa ja vahvistui etenkin Aasiassa. Ennen Konetta Alahuhta teki pitkän uran Nokiassa 1975–2004.

Alahuhta kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan lyseosta ja väitteli Teknillisestä korkeakoulusta tekniikan tohtoriksi vuonna 1990. Väitöskirjassaan hän tutki korkean teknologian haaastajayritysten globaaleja kasvustrategioita.

Jo Nokian ajoilta Alahuhta tunnettiin energisenä ja tavoitehakuisena johtajana. Hän onkin sanonut, että yksi elämän vaikeimmista asioista on vanhoista ajattelu- ja toimintatavoista luopuminen. Hänellä oli kahden vuosikymmenen kokemus globaalin suuryrityksen keskeisten liiketoimintojen johtamisesta ja hän oli Nokian huipulle nostaneen ”dream teamin” jäsen.

Hänen valintansa Koneen toimitusjohtajaksi oli osa Koneen ylimmän johdon uudelleen organisoitumista. Kone muuttui radikaalisti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kuluessa. Yhtiöllä oli jo ennestään hyvä tuotekilpailukyky, mutta erityisesti muuttuivat liiketoiminta-ajattelu ja yhtiön strateginen johtaminen.

Kun Alahuhta siirtyi Nokialta Koneen toimitusjohtajaksi 2005, hän pääsi viimeistelemään globaalin liiketoimintamallin, jonka kehittäminen oli aloitettu yhtiössä vuosia aikaisemmin. Hänen johdollaan Kone uudisti toimintakulttuurinsa, jonka avulla yhtiö pystyi hyödyntämään kaupungistamista ja väestön keskittymistä maailmanlaajuisessa mittakaavassa.

Vuosina 2015–2016 hän oli puheenjohtajana Elinkeinoelämän keskusliitossa. Keskuskauppakamari palkitsi Alahuhdan 2013 rautaisella ansiomerkillä ”huomattavista ansioista Suomen kansainvälisen yritystoiminnan kehittäjänä sekä suomalaisen osaamisen ja modernin johtajuuden edistäjänä."

Näytä muotokuva


Marjatta Tapiola
Kirsti Paakkanen
Marimekon uudistaja
2011

Kirsti Paakkasesta tuli Marimekon omistaja ja toimitusjohtaja vuonna 1991. Ennen Marimekkoa hän oli luonut menestyksekkään uran mainostoimisto Womenan perustajana ja johtajana.

Kirsti Paakkanen syntyi 12.2.1929 Saarijärvellä. Hän muutti 16-vuotiaana Helsinkiin ja alkoi määrätietoisesti kouluttaa itsestään osaajaa tuleviin haasteisiin. Hän työskenteli uransa alkuvuosina muun muassa Stockmannilla sekä Mainostoimisto Kunnas Oy:ssä. Vuonna 1969 Paakkanen perusti mainostoimisto Womenan, joka pian tuli tunnetuksi luovuudestaan, asiantuntemuksestaan ja tehokkaasta asiakaspalvelustaan. Näistä Womena sai aina huippupisteet mainostoimistojen vuo-sittaisissa vertailututkimuksissa. Kirsti Paakkanen johti toimistoaan luovasti, persoonallisesti ja intuitiivisesti. Kaikki työntekijät olivat keskenään samanarvoisia, titteleitä ei ollut ja toimenkuvat olivat joustavia. Vuonna 1988 Paakkanen myi Womenan mainostoimisto McCannille ja vetäytyi menestyksekkään uran jälkeen viettämään eläkepäiviä Etelä-Ranskaan. Hän kyllästyi kuitenkin pian joutenoloon ja päätti ostaa konkurssin partaalle ajautuneen Marimekon, kun se tuli myyntiin vuonna 1991. Siitä alkoi Paakkasen toinen ura.

Kirsti Paakkanen nosti Marimekon jaloilleen ja raivasi samalla tietä suomalaisen muotoiluosaamisen uudelle tulemiselle. Paakkanen käänsi yrityksen taloudellisesti voitokkaaksi ja palautti Marimekon juurilleen, Armi Ratian luomaan maailmaan. Lisäksi Paakkanen teki uusia aluevaltauksia ja vei Marimekon kuoseja vaatemallistojen lisäksi esimerkiksi matkapuhelimiin ja kodintekniikkaan. Paakkasen toimitusjohtajakaudella Marimekko myös listautui Helsingin pörssiin vuonna 1999. Kirsti Paakkanen johti Marimekkoa vuoteen 2008 asti. Kirsti Paakkasen mukaan hänen johtamisfilosofiansa perustui ihmisen arvostamiseen ja siihen uskoon, että jokaisella työntekijällä on ainutkertaisia lahjoja, luovuutta ja osaamista. Paakkanen korosti urallaan sitä, että yhdessä tekemisen on oltava yrityksen keskeisin työskentelymetodi ja henkilöstön sen tärkein pääoma. Kirsti Paakkanen ja hänen johtamistapansa ovat saaneet runsaasti tunnustusta ja huomiota myös Suomen rajojen ulkopuolella. Paakkanen on ollut kysytty ja arvostettu luennoitsija ja luottamushenkilö, ja hänelle on myönnetty lukuisia yritysmaailman huomionosoituksia.

Muotokuvasta:

Taiteilijan valitsema tekniikka ja taiteelliset eleet ovat tehokas tapa merkitä kuvauksen kohteen uraa ja persoonaa. Kirsti Paakkasen muotokuvassa taiteilija ilmentää johtajattaren menestyksekästä elämäntyötä vahvoin ja itsevarmoin siveltimenvedoin. Toisin kuin perinteisissä muotokuvissa, joissa ääriviivat rajaavat värialueita, Tapiolan työssä ilmeikkäät siveltimenjäljet liikkuvat viivan ja väripinnan välimaastossa. Näin taiteilija onnistuu vapauttamaan taiteellisen eleen hillitystä konventiosta ja mahdollistamaan sen välittömän ilmaisuvoiman. Kapea väripaletti ja merkkien muodot korostuvat käsittelemätöntä taustaa vasten. Kaiken kaikkiaan taiteellisen ilmaisun ilmava selkeys tekee maalauksen tekoprosessin näkyväksi kuin rakentaen metaforaa Paakkasen merkittävän uran vaiheista.

Näytä muotokuva


Jaakko Sievänen
William Lehtinen
Paperiteollisuuden uudistaja
1969

(1895 – 1975)

Enso-Gutzeit Oy:n toimitusjohtaja, vuorineuvos

Yhdysvalloissa opiskellut William Lehtinen nimitettiin valtion omistaman Enso-Gutzeit Oy:n toimitusjohtajaksi pian sodan jälkeen. Neuvostoliiton puolelle jääneet yhtiön tuotantolaitokset korvattiin rohkeana investoijana tunnetun Lehtisen johdolla nopeasti uusilla tehtailla niin, että entisen tuotannon taso ylitettiin jo seitsemässä vuodessa. Yhtiön konttoripäällikkönä Lehtinen matkusti vuosina 1933-1934 Englantiin ja Yhdysvaltoihin asiakkaiden luo. Hänen vaikutelmansa oli, että suomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuuden vientiartikkeleita olivat sanomalehtipaperi ja valkaistu sulfaattiselluloosa. Hän korosti voimakkaasti sitä, että Enso-Gutzeitin oli saatava nopeasti ajanmukainen valkaisulaitos ja klooritehdas. Ulkomaiset yhteydet osoittautuivatkin arvokkaiksi ja myös nuoruudenajan opiskeluista oli paljon hyötyä. Hän oli Yhdysvalloissa Yalen yliopistossa 1926 suorittanut Master of Forestry -tutkinnon, jonka yhteydessä opittu metsäteollisuuden termistö avasi Lehtiselle monta ovea ulkomailla.

William Lehtisen kausi yhtiön johdossa 1945-1962. Lehtinen tuli toimitusjohtajaksi vaikeana aikana. Välttämätön tehtävä oli ohjata sodan pahasti runtelema yhtiö toimivaan kuntoon. Oli ratkaistava, mihin suuntaan yhtiötä oli lähdettävä kehittämään ja valmisteltava investoinnit. Sodan jälkeisenä aikana jokapäiväisiä olivat työtaistelut ja muut levottomuudet. Lehtisen 17-vuotisen kauden lopulla yhtiö oli noussut uudella alalla, kartongintuottajana, Euroopan suurimmaksi.

Muotokuvasta:

Yhdysvalloissa opiskellut Lehtinen nousi Enso-Gutzeitin toimitusjohtajaksi heti sotien jälkeen. Hänen johtokautenaan vuosina 1945–1963 yhtiössä tehtiin suuria investointeja, joilla korvattiin rajan taakse jääneet tuotantolaitokset. Yksi Lehtisen aikana toteutetuista projekteista oli Alvar Aallon suunnittelema Katajanokan pääkonttori, joka näkyy luonnosmaisesti maalattuna taustalla kuin muistuttaen katsojaa Lehtisen roolista yrityksen modernisoijana. Muotokuva on poikkeuksellinen surrealistisen kuvakielensä takia: kuvapinta koostuu irtonaisista elementeistä, jotka on koottu kollaasimaisesti yhteen ovaalia pöytäpeiliä muistuttavan muodon sisään. Kansainvälisesti koulutettu Lehtinen saattoi olla kiinnostuneempi moderneista taidesuuntauksista kuin monet muut suomalaiset yritysjohtajat.

Näytä muotokuva


Sam Vanni
Tove Jansson
Muumien luoja
1940

(1914–2001)

Kirjailija, kuvittaja, taidemaalari, professori

Tove Jansson saavutti maailmanmaineen muumikirjoillaan, joita on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle. Monipuolinen Jansson piti lukuisia taidenäyttelyitä ja kirjoitti useita kirjoja myös aikuisille.

 Jansson on käännetyin suomalaiskirjailija, mutta vähemmän on korostettu sitä, että Jansson kuvasi myös oman aikansa maailmaa. Taiteilijan roolissaan hän jakautui kuvataiteilijaksi ja kirjailijaksi. Suomenruotsalainen Jansson kuului kielelliseen vähemmistöön ja taiteilijasukuun. Näiden yhteisöjen problematiikka näkyy hänen tuotannossaan, samoin kuin naiseuden ja homoseksuaalisuuden teemat.

Hän opiskeli Tukholman taideteollisessa oppilaitoksessa ja tutustui siellä ensimmäisen kerran muumeihin, kun Einar-eno varoitti muumipeikoista, jos sisarentytär käy öisin liian tiuhaan ruokakomerolla.

Jansson kirjoitti 1934–1940 novelleja aikakauslehtiin. Päivälehdissä julkaistiin hänen impressionistisia kirjoitelmiaan matkoilta ja taidemaailmasta. Hän kuvitti novellinsa, samoin omat päiväkirjansa.

Muumikirjojen suosiota selittävät niiden psykologinen osuvuus ja kyky, jolla kirjailija tasapainottelee lapsen ja aikuisen maailman välissä. Muumikirjat ovat lasten ja aikuisten kirjoja.

Vaikka Tove Janssonin maailmanmaine on hänen kirjallisen tuotantonsa ansiota, hän on itse pitänyt kirjoittamista harrastuksena kuvataiteen ohessa. Varsinaista taidemaalarin työtä vähensivät 1940-luvulta asti kirjankuvitus ja sarjakuvat.

Jansson käytti piirtäjänä ja kirjoittajana paljon parodiaa. Maalaamisestaan hän ei antanut mielellään haastatteluja.

Tove Jansson kuoli Helsingissä 86-vuotiaana. Viime vuotensa hän vietti poissa julkisuudesta, niin kuin suuren osan koko elämäänsä. Yksityisyyden vaaliminen ei tarkoittanut ihailijoiden vähättelyä, sillä hän vastasi kaikkiin lukijakirjeisiinsä henkilökohtaisesti — ja käsin.

Näytä muotokuva


Väinö Blomstedt
Harald Herlin
Koneen johtaja
1934

 

(1874–1941)

Kone Oy:n johtokunnan puheenjohtaja, insinööri

Herlin oli Helsingin kaupungin rakennuskonttorin ja vesijohtolaitoksen apulaisinsinöörinä 1898–1904 ja Vesijohtoliike Oy:n johtajana 1904–1920. Hän toimi Helsingin Laivatelakka Oy:n johtajana 1912–1928 ja Suomen Sähkö Oy Gottfrid Strömbergin johtajana 1924–1929. Strömbergin palveluksessa ollessaan Herlin laati tappiolliselle yritykselle tervehdyttämisohjelman, jonka avulla yhtiö saatiin neljässä vuodessa kannattavaksi.

Harald Herlin oli vesijohtoalan erikoistuntija ja hän toimi niin vesijohtoalan kuin myös muun yritysjohdon konsulttina. Kone Osakeyhtiö, Herlinien perheyritys, tuli Harald Herlinin haltuun hänen toimiessaan Suomen Sähkö Oy Gottfr. Strömbergin saneeraajana 1920-luvun alkupuoliskolla, jolloin hän yhtenä saneeraustoimenpiteenään 1924 osti Strömbergin omistaman hissitehtaan Kone Oy:n.

Kone Oy:n edeltäjä Koneliike Tarmo oli perustettu 1905 ja se oli harjoittanut käytettyjen koneiden ostoa, myyntiä ja korjausta. Strömberg osti vuonna 1910 liikkeen ja muodosti siitä Kone Oy-nimisen tytäryhtiön. Ensimmäisen maailmansodanaikana yhtiö valmisti sotatarvikkeita Venäjän armeijalle mutta se kärsi pahoja taloudellisia tappioita Venäjän vallankumouksen jälkeen kun tarviketoimitukset jäivät maksamatta. Sodan jälkeen Kone Oy aloitti pienimuotoisen hissien lisenssivalmistuksen.

Harald Herlin toimi Kone Oy:n johtokunnan puheenjohtajana 1924–1941. Vuodesta 1932 yhtiön toimitusjohtajana oli hänen poikansa Heikki H. Herlin. Harald Herlinin hankkima Thorsvikin kartano oli Herlinien koti vuosikymmenien ajan.

Muotokuvasta:

Muotokuva genrenä eroaa kirjallisesta elämänkerrasta siinä, ettei se kuvaa yksilön koko elämänkaarta kronologisesti. Sen sijaan muotokuvilla esitetään henkilön ulkonäkö tiettynä ajan hetkenä, ja viitataan joskus symbolisesti kuvattavan elämänvaiheisiin ja aikaansaannoksiin. Suomalaisen liike-elämän vaikuttajien muotokuvissa on usein runsaasti viitteitä yritykseen, jossa henkilö vaikutti. Tästä traditiosta poiketen Harald Herlinin muotokuvan niukkailmeinen miljöö ei luo visuaalisia kytköksiä Koneeseen. Näin kuvattavan eleet, ilme ja ulkonäkö korostuvat ohjaten katsojaa pohtimaan Herlinin persoonaa. Genrelle tyypillinen hetkellisyys taas korostuu mallin kädessään pitämään savukkeeseen; aivan kuin kuva olisi maalattu vain tupakanmittaisessa hetkessä.

Näytä muotokuva


Antti Favén
Gösta Serlachius
Toimitusjohtaja
1939

(1876–1942)

G. A. Serlachius Ab:n toimitusjohtaja, vuorineuvos.

Gösta Serlachius vakautti setänsä G. A. Serlachiuksen perustaman yrityksen aseman ja laajensi sen monipuoliseksi puunjalostuskonserniksi. Hän tuli tunnetuksi myös suurena kuvataiteen mesenaattina ja Serlachiuksen mittavat taidekokoelmat ovat näytteillä hänen entisessä kotikartanossaan Mäntässä.

Gösta Serlachius aloitti juridiikan opinnot Helsingissä, mutta perehtyi käytännön liike-elämään setänsä yrityksessä Englannissa. Kohta tämän jälkeen kauppaneuvos Serlachius kutsui veljenpoikansa yhtiönsä palvelukseen.

Keskittyessään sukuyrityksen toimitusjohtajuuteen Serlachius rakennutti Mänttään 1913–1914 selluloosatehtaan ja uudisti paperitehtaan teknologiaa. Ensimmäisen maailmansodan suhdanteita hän käytti hyväksi Venäjän-markkinoilla määrätietoisesti.

Venäjän vallankumoukset veivät Suomen paperiteollisuuden päämarkkinat. Serlachius oli Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton hallituksen puheenjohtajana 1918–1922 avainhahmoja, kun ongelma ratkaistiin luomalla yritysten yhteiset vientiorganisaatiot ja avaamalla uudet vientireitit – ensin Saksaan ja muun muassa Ukrainaan sekä sitten länteen.

Serlachius paransi tehdasyhdyskuntien sosiaalisia oloja rakentamalla työväelle asuntoja ja tehostamalla työsuojelua.

Kuvataiteen huomattavana mesenaattina hän piti henkilökohtaista yhteyttä taiteilijoihin, kartutti taidekokoelmiaan ja muodosti 1933 niitä hoitamaan taidesäätiön.

Gösta Serlachius oli voimakas ja riskejä pelkäämätön johtaja. Vielä hänen aikanaan sukuyhtiö ei noussut Suomen 30. suurimman yrityksen joukkoon, mutta se pysyi vankasti patruunaperheen hallussa ja johdossa. Gösta Serlachius piti lankoja käsissään kuolemaansa 1942 saakka, vaikka siirsikin tehtäviä pojalleen R. Erik Serlachiukselle.

Gösta Serlachiuksen kuoleman jälkeen perheen koti avattiin Joenniemen kartanon yleisölle taidemuseona. Museoksi muutetussa yhtiön pääkonttorissa Serlachiuksen muisto säilyy suvun jätettyä perustamansa yrityksen.

Muotokuvasta:

Renessanssista lähtien maisema-aiheiset taustat ovat olleet muotokuvissa harvinaisia, ja niiden käyttö rajautui usein uskonnollisiin teoksiin. Serlachiuksen muotokuvan maisema yhtäältä luo hartaan vaikutelman teokseen ja toisaalta se on tarjonnut taiteilijalle muodollisen keinon ripotella symboleja viittaamaan muotokuvattavan elämäntyöhön.

Näytä muotokuva